Eilen vietettiin Kissanpäivien avointen ovien päivää iloisissa merkeissä. Välillä oli matot mutkalla kun tutustumassa käyneet kaksi koiraa testasivat Mummolan juoksumahdollisuuksia. Näytti sopivan riehumiseen oikein hyvin! smiley

Tänään jatketaan tilojen viimeistelyä, mutta tässä vähän fiiliksiä eiliseltä.

Tutustumassa kävi myös koiria. Sikke sai uuden ystävän.
Työnimellä putkinotko olevat kissayksiöt.
Mummolan lipasto.
Mummolan lattioilla on kissamummon oman mummon kutomia räsymattoja n. 1940-50 luvuilta.
Ystävien virkkaamat kissamaskotti ja helmivirkattu kissa-aiheinen avaimenperä.
Kissakaksion kitara, jonka takana olevalta hyllyltä on hyvä kurkkia kitaran reiästä.
Kissamummo kurkkimassa ikkunalllisessa "juustokaksiossa"

Hei, olen Korhosen Tiina ja toimin Kissanpäivien päämummona. Eläinhoitolan perustaminen on ollut suunnitelmissani jo yli 20 vuotta. Mutta kuten meillä kaikilla, elämä ei aina mene kuten suunnittelee. Kerättyäni oppia ja kokemusta useilta eri aloilta totesin, että aika oli vihdoin kypsä. Päätin jättää taakseni pitkän myyntiuran ja jättäydyin isosta pörssiyhtiöstä tekemään itselleni erityisen merkityksellistä työtä.

Kotikäynneillä hoidamme mm. koiria ja kasveja.

Olen touhunnut eläinten parissa jo aivan pienestä pitäen, joten maalla erilaisten eläinten keskellä varttuminen vain syvensi rakkautta eläimiin. Kokemusta vuosien varrella on kertynyt mm. kissoista, koirista, kaneista, pikkujyrsijöistä, linnuista ja jonkun verran myös matelijoista, kaloista ja sammakkoeläimistä. Usein kyseessä on ollut omat, välillä ystävien lemmikit, joita olen paimentanut tarpeen vaatiessa. Ulkomailla on sitten käyty vuosien mittaan lukuisia kertoja tutustumassa eksoottisempiinkin eläimiin.

Nykyään perheeseen kuuluu kaksi kissaa, joista vanhin on 23 –vuotias Jylppy –herra. Reippaalla vanhalla herralla on yksi tyttöystävä, Putte 9 v. Valitettavasti perheen kolmas kissa, 16,5 -vuotias Nasu -tyttö päätti maallisen vaelluksensa elokuun 2017 lopussa syövän uuvuttamana. Jylppy on ollut perheessä aivan pennusta pitäen, mutta molemmat tytöt tulivat minulle Helsinginn eläinsuojeluyhdistyksen kautta.

Pieni pussailuhetki piristää aina.

 

Vuonna 2008 jouduin Jylpyn ja Nasun kanssa vakavaan auto-onnettomuuteen nelostiellä, jossa törmäsimme moottoritiellä väärään suuntaan ajaneeseen pakettiautoon. Kun otetaan huomioon ajonopeudet, poliisin mukaan törmäys vastasi samaa kuin että olisin ajanut seinään 180 km/h. Yllättäen ehdin ohjaamaan autoa aavistuksen sivuun, jonka ansiosta kaikki jäivät kuitenkin nokkakolarista henkiin. Mutta murskaantuneen auton ja kuljetuslaatikkojen keskellä kukaan ei kuitenkaan selvinnyt vammoilta ja traumoilta. 

Nasu nauttimassa auringosta.

 

Tämän tapahtuman myötä minulle on kertynyt 9 vuoden oma, erittäin intensiivinen kokemus kuinka vakavia traumoja ja vammoja kokeneiden kissojen kanssa on parasta toimia. Ja kuinka pitkä toipumisprosessi ylipäänsä menee. Koska karvaiset kaverimme pyrkivät luonnon eläinten tavoin kaikin keinoin peittämään kipunsa ja alentuneen toimintakykynsä, oli opittava lukemaan eläinten käyttäytymistä erityisen tarkasti. Näiden vuosien aikana on tullut perehdyttyä asiaan myös teoriapuolella mm. suorittamalla eläinten psykologisen käyttäytymisen perusteet.

Autoni kolarin jälkeen.