Hei tyypit pitkästä aikaa!
En minä mihinkään ole kadonnut mutta mamma on tuskaillut jo PARI VUOTTA jonkun ihme virusjutun kanssa. Ei jaksa semmoset kiinnostaa. Minä olen keskittynyt oleelliseen, kuten omaan hyvinvointiin, hyvään ruokaan, nukkumiseen, riehumiseen, tyttöystävän kiusaamiseen, jne...
Niin ja tehtiinhän minusta lehtijuttukin kun olen kuulemma Suomen vanhin kissa. Tässä kuussa tuli 27,5 vuotta täyteen. Eihän se nyt ole ikä eikä mikään kun ei ole mitään vaivojakaan! Mutta täytyy kertoa teille pitkän iän salaisuus: (ja unohdetaan tässä ne ruoat ja sen semmoiset) elämässä pitää tehdä kivoja juttuja, joista tulee hyvälle mielelle. Esimerkiksi aamuisin Hesarin lukeminen käsi kädessä mamman kanssa on aika jees 
